Joan Miro 2

Metodeita ja huomioita

Viimeisinä viikkoina nyt koululla ollessani kiinnittänyt enemmän huomiota toimintatapoihin. Asenteet ainakin ovat kohdallaan kun joka päivä tuntuu olevan yhtä juhlaa ja iloa. Lapsien en ainakaan ole huomannut ikinä valittavan mutta toisaalta vaikka he valittaisivatkin en ymmärtäisi mutta en ainakaan naamoista ja eleistä ole semmoista havainnoinut.

On muutama asia joihin olen kiinnittänyt huomiota ja jotka tekisin eritavalla. Ruokailut ovat ajoitettu eri ikäluokille tiettyihin aikoihin eli nämä 4 luokkaa joiden kanssa olen ollut syövät saman aikaisesti ja nuoremmat luokat syövät heitä ennen. Ruokailun alkaessa lapset menevät kaikki paikalleen ruokasaliin ja sitten alkaa ruuan jako hässäkkä. Ensimmäisenä päivänä koko juttu näytti ihan kaaokselta. Keittiöstä siis tuodaan yksi kärry ruokalan etu osaan jolloin jokaisesta lasten pöydästä siihen ryntää yksi lapsi hakemaan laseja ja aterimia useaan otteeseen. Toiset hakevat kerralla vain aterimia, toiset ottavat lautasia ja tekevät aina uusia kierroksia kärrylle. Hankalaa asiasta tekee sen että kärry on pieni ja avustajien täytyisi saman aikaisesti alottaa ruuan jako, ruuat ovat myös tässä samassa kärryssä kuin ruokailu välineet.

Yksi avustaja on aina vastuussa yhdestä pöydästä eli jokainen heistäkin häärää kärryllä samaan aikaan. Pöytiä on noi 5-6 ja opiskelijoilla ei ole omia pöytiä. Eli kun avustajia on 7 (minä ja toinen opiskelija mukaan lukien) plus oppilaat näistä eri pöydistä. Se aiheuttaa kaaos effektin.

Tietenkään kaikki ihmiset eivät ole paikalla samaan aikaan mutta kuvauksesta ymmärtää kuitenkin idean. 

Alku hässäkän jälkeen alkaa ruuan jako. Lapsille jaetaan kolme ruokaa, alkuruoka mikä on yleensä keitto tai makaroonia, pääruuaksi on salaattia ja jonkin sortin lihaa ja jälkiruuaksi hedelmää tai jugurttia. 

Lapsia ruokalassa on noin 30-40 ja jokaiselle viedään erikseen kaikki kolme ruokalajia omilla lautasillaan ja ne kaikki kolme ruokalautasta myös kerätään lapsien syömisrytmin mukaan pois. Eli yhden lapsen luona käydään noin 6 kertaa ja lapsia on 30-40 

( 6 x 30 = 180)

Eli olen tässä viikkojen aikana miettinyt voisiko tätä kehittää jotenkin ja tulin siihen tulokseen että tarjottimet vielä ängettynä tähän kärryyn olisivat oikein hyvät. Silloin lapset saisivat kaikki ruuat samaan aikaan ja kaikki astiat voisi myös kerätä samaan aikaan pois. Toinen kehitys mahdollisuus olisi kaksi kärryä tai että edes lautaset ja aterimet ja lasit olisi valmiiksi pöydässä jotta ruuan voisi jakaa vain suoraan niihin ilman sitä että ne ruuat jakaa 7 avustajaa samaan aikaan pikkukärryllä ja sitten niitä lähdetään vasta viemään lapsille.

En kylläkään tiedä ovatko he kokeilleet eri metodeja ruokailuun ja todenneet että nykyinen tapa on paras tapa.

Muita metodeja joihin kiinnitin huomiota oli iso posteri yhdellä koulun seinällä joka herätti minussa paljon ajatuksia.

Posteri oli siis lähes yhden seinän kokoinen ja sen ideana oli selventää ulkopuolisille ettei kehitysvamma ole mikään kummajainen tai pelottava asia tai edes mikään semmoinen miksi pitäisi käyttäytyä eri tavalla. Olin heti sitä mieltä että sen pitäisi olla jossain julkisesti ja paljon isompana sekä monissa eripaikoissa. Postirin lauseet myös herättivät ajatuksia omassa toiminnassani ja että olisiko minullakin korjaamista toiminnassani.

Posterin otsikkona on "YO COMO TU" eli Minä olen kuin sinä. Ja otsikon alapuolelta löytyy hetkiä ja tilanteita jotka kertovat  kehitysvammaisten haasteista "normaalien" ihmisten kanssa sekä kehistysvammaisten elämästä.

Yllä olevassa kuvassa on lause "Tratame como un adulto" = kohtele minua kuin aikuista. 

Koska usein ihmiset eivät huomaa että saattavat puhua tai käyttäytyä kehitysvammaisten ympärillä kuin olisivat juuri nähneet pienen vauvan tai kissanpennun ja siksi lässyttävät heille tai eivät ota heitä vakavasti. Useaampaan otteeseen on tullut esille joan mirolla että vaikka jotkin näistä lapsista eivät pystyisi esim. liikkumaan itsenäisesti tai edes puhumaan he silti voivat olla todella älykkäitä ja nokkelia.

"Yo aqui estoy" = täällä minä olen. Viitaten samaan kaupunkiin missä kaikki muutkin Madridilaiset elelevät.

"Yo como tú, me preocupa lo mismo que a ti" = olen kuin sinä, minulla on samat huolet kuin sinulla". 

"Quiero y puedo decidir" = Haluan asioita ja minä voin myös päättää niistä

"Si no me conoces, por qué me sonríes?" = jos et tunne minua miksi hymyilet minulle. Fysioterapeutti joka esitteli minulle näitä kertoi erityisesti pitävän tästä lauseesta. Hän kuvasi asiaan niin että eihän minullekkaan ihmiset kadulla vain ala hymyilemään varsinkaan kun eivät tunne minua mutta kehitysvammaisille väännetään samanlainen hymy kun ihmiset näkevät vauvoja tai muita söpöyksiä. Myös posterin kuva tämän lauseen ympärillä kuvaa hyvin sitä ilmettä minkä ihmiset vääntävät kasvoilleen.

"Háblame claro y pausado" = puhu minulle selkeästi ja tarkoituksella

"Tambíen necesito intimidad!" = minä myös tarvitsen intiimisyyttä ja minulla on oikeus siihen. 

"Sexo, como tú, el que quiero y puedo" = Harrastan seksiä kuin sinäkin, minä myös haluan sitä ja minä myös voin harrastaa sitä.

"No me manipules" = älä manipuloi minua

"Dame tiempo para pensar, después lo podemos hablar" = anna minulle aikaa ajatella,ja sitten voimme puhua

"Quiero amigos para salir" = minäkin haluan kavereita ja olla heidän kanssaan ulkona

"Necesito ayuda, pero... no para todo" = tarvitsen apua mutta en kokoajan kaikessa mitä teen 

"Un derecho más es poderse equivocar" = on oikein pystyä olemaan väärässä

"Necesito apoyo en determinados momentos" = Tarvitsen tukea tiettyinä aikoina