Joan Miro

Joan Miron koulu

Olen nyt viimeiset kolme viikkoa ollut työskentelemässä joan miron koululla joka on suunnattu kehitysvammaisille lapsille jotka ovat noin 3-21 vuotiaita. Koulun aikataulu koostuu siitä että lapset tulevat aamulla 9:30 ja lähtevät klo 16. Siinä välissä heillä on esimmäiseksi yksi oppitunti, jonka jälkeen seuraa välitunti josta siirrytään taas oppitunneille. Toisen oppitunnin jälkeen siirrytään taas ulos ja siitä ruokailuun. Ruokailun jälkeen oppitunnille, josta he sitten pääsevätkin kotiin.

Itse olen ollut vain 17-21 vuotiaiden kanssa, mutta luulen että heidän kanssaan olisin eniten viihtynytkin. Koulu eroaa paljon suomalaisista kouluista varmaankin siksi suurimaksi osaksi että se on suunnattu erityisapua tarvitseville. Koulussa kumminkin näkyy 95%  ajasta iloa ja naurua koska lapset ovat aina hymy korvissa ja työntekijät ovat kiitollisia ja iloisia. Mitä olen saanut työntekijöiden kanssa puhuttua he ovat todella omistautuneita ollessaan töissä joan mirolla. 

Eroja on paljon mm. en usko että suomalaisissa kouluissa ikinä opettajien ja avustajien suhde lapsiin on niin läheistä kuin mitä olen nyt täällä havainnoinut. Muistan ainakin itse lapsena koulussa olessani ettei opettajien ja avustajien seurassa ollut yhtä hauska olla kuin pelkkien muiden lasten seurassa. Mutta täällä asia on eri, lapset kohtelevat opettajia ja avustajia osan ajasta kuin kavereitaan mutta kunnioituksella ja näyttämällä välittämistä. Olen tullut siihen johtopäätökseen että koululla lapset ja henkilökunta ovat enemmän perhettä ja siksi he käyttäytyvät eri lailla.

Koulu poikkeaa myös olemalla rennompi ja avoimempi kuin muut koulut.  Minulle kylläkin kerrottiin ettei kaikissa madridin kouluissa ole tämmöistä, mutta luulen että erityisapua tarvitseville se on pakollista että toimitaan hieman eri toimintaperiaatteiden kanssa. Koulussa ei siis ole mitään tarkkaa lukujärjestystä paitsi muutamat joka viikkoiset fysioterapeutin pitämät fyysiset tunnit sekä hänen erilliset luennot. Koulu keskittyy paljon enemmän tekemiseen ja luovuuteen ainakin tässä 17-21 ikäluokassa, että voihan olla että kaikki oleellinen matematiikka ja muut yleissivistävät asiat on opiskeltu nuorempana ja viimeiset vuodet koulussa keskittyvät muihin asioihin. 

Avoimempi ja stressitön ympäristö näkyy joka päivä. Ne neljä luokkaa joiden kanssa vietän aikaa eivät ole aina tiettyinä aikoina ovet kiinni ja tee omia juttujaan vaan yleisesti ovet ovat auki ja lapset osallistuvat eri asioihin mihin haluavat ja toiset toisiin. Mutta vaikka lapsi kuuluisi johonkin tiettyyn luokkaan se ei tarkoita että hän todellakaan viettäisi siellä koko päivää vain omien luokkalaistensa kanssa. Lapsilla ja opettajilla on myös yhteisiä projekteja joihin kaikki osallistuvat, esim. koululta lähtee muutaman viikon päästä noin 30-35 nuorta Malagalle. Tähän matkaan he ovat yhdessä keränneet rahaa tekemällä ja myymällä pinssejä. Olen myös itse vääntänyt näitä pinssejä muutaman sataa ja pidin siitä ensimmäiseen sataan asti. Lapset ja opettajat kyllä odottavat kovasti pääsevänsä matkalleen jonne he lähtevätkin sitten minun palattuani jo suomeen.